SOMEBODY TO LOVE

Olen lemmenkipeä. Toivottoman lemmenkipeä. Itseasiassa minä ja kihlattuni ollaan molemmat haaveiltu pienten jalkojen tepsutuksesta jo aika pitkään.. Ei, vauva ei ole suunnitteilla, vaikka sellaisestakin on haaveiltu :D Toiveena olisi pieni nisäkäs perheeseemme. Osmon perheellä ei ikinä ole ollut ( akvaariokalojen lisäksi) lemmikkejä, joten ymmärrän miksi kaipuu omasta karvaturrista on kova.. Itselläni oli ennen lukiota ihastuttava marsu-neiti Helinä 6,5 vuotta piristämässä päiviäni :) Otus oli niin rakas, etten vieläkään usko että voisin ottaa uutta marsua, se ei vain olisi samanlainen persoona kuin Helinä. Tiedän että vielä joskus hankin marsuja, viimeistään sitten kun on lapsia ja mukulat ovat tarpeeksi isoja ottamaan vastuun omasta eläimestä. Aika näyttää :)

Nyt siis minä ja Osmo kärsimme kovasta lemmikkikuumeesta.  Olemme halunneet yhteistä lemmikkiä yhteenmuutosta saakka, eli pian vuoden. Tutuillamme on kissoja ja molemmat pidämme niistä, mutta en tiedä kuinka järkevää on kahden sotkupekan ottaa yksiöön kissaa.. En myöskään usko että voisimme antaa kissalle niin paljon huomiota kuin se vaatisi.



Kuvassa kaksipäinen kissanpentu ( kuva ei ole manipuloitu)

Koirat ovat luonnollisesti uskollisia, ihania, pörröisiä, sosiaalisia etc. mutta totta puhuen vaativat yhtä paljon työtä ja huolenpitoa kuin lapsi, joten koira ei tule kysymykseenkään. Osmo haaveilee länsiylämaanterrieristä ja minä labradorinnoutajasta ( isovanhemmilla oli kaksin kappalein kun olin lapsi), mutta koira saa luvan odottaa.. Opiskelijan ja nuoren ihmisen arkeen ( joka helposti menee usein juhlan puolelle) pitkine baari-iltoineen ei sovi niinkin huomiota kaipaava lemmikki kuin koira..

Totuushan on, ettei ole lemmikkiä mikä ei aiheuttaisi sotkua. Kaikki otukset iguaaneista minihevosiin syövät ja paskovat. Toki luonne-erojakin löytyy, esim. jotkut kissat kuseksivat minne sattuvat ihan piruuttaan, toiset peittävät kuuliaasti jätöksensä kissanhiekkalaatikkoon. Lemmikki jota olemme Osmon kanssa suunnitelleet olisi jonkin sortin jyrsijä. Ne ovat minulle enemmän kuin tuttuja sekä ne voi jättää mm. illaksi keskenään häkkiin kunhan putsaukset, hellittelyt ja ruoka ja vesi on hoidettu. Emme kumminkaan tee mitään ennen syksyä, sillä emme tiedä kumpaan yliopistoon pääsemme ( Rauman vai Turun) vai pääsemmekö ollenkaan. Kesä on muutenkin hektistä, olemme suunnitelleet mm. roadtrippiä joten lemmikin hankinta olisi nyt yksinkertaisesti tyhmää ja vastuutonta. Mutta sitten joskus kun lemmikin tähän pikku soppeemme hankimme, olisi se varmaankin marsu, rotta, hamsteri, gerbiili tai siili. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa.. Marsu on pitkäikäinen ja tuttu eläin, mutta kuten sanottu olisi ehkä hyvä että kiintyisin lemmikkiin sinä itsenään, enkä "etsisi" vanhaa ystävää epätoivoisesti ottamalla uutta marsua. Rottakin on kavereiden kautta tuttu kaveri, älykäs ja huippusosiaalinen, mutta valitettavan lyhytikäinen. Hamsteri olisi kaikin tavoin helppo ja mutkaton lemmikki, mutta eliniän odote on niilläkin valitettavan lyhyt. :( Positiivista hamstereissa on myös se, että ne ovat usein erakkoja ( ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa jos ottaa vain yhden) ja iltaeläjiä, joten itse iltavirkkuna saisin hamsterista seuraa. Gerbiili on melko hajuton ja suhteellisen pitkäikäinen jyrsijäksi, mutta niiden tarvitsema kylpyhiekka epäilyttää, voin kokemuksesta sanoa että pelkkä heinä sekä purut sotkevat aivan järjettömästi. Siilit taas ovat melko vaativia, niin ruokansa kuin unirytminsä suhteen. Siilin totuttaminen ihmiseen vie hieman enemmän aikaa kuin muilla jyrsijöillä ja siili elää noin 3-5 vuotta. Jokaisella on hyviä ja huonoja puolia siis. Itselläni ei ole siis ollut ikinä muita eläimiä kuin muutama akvaariokala ja Helinä-neiti, joten olisi mukava kuulla kokemuksia edellämainituista jyrsijöistä. :) Alla vielä kuvat tässä järjestyksessä : Marsu, kesyrotta, hamsteri, gerbiili ja siili.





Kuvan marsu on siis kukas muukaan kuin ihastuttava Helinä-neiti <3
Hän siirty vehreämmille nurmille vuonna 2007











En tiedä onko kyseessä joku hormonijuttu, mutta kaipaan myös ratsastusta aivan mielettömästi. Ratsastin ennen abivuotta viisi vuotta kerran viikossa, ja kesällä tulee 2 vuotta siitä kun olin viimeksi hevosen selässä. Kun kevät tulee, ajattelin mennä muutamalle irtotunnille, katsomaan muistanko enää mitään vai päädynkö päin maneesin seinää kypärä väärinpäin ja raippa suussa :D Ratsastus on myös erinomaista liikuntaa, kun lopetin ratsastuksen tuntui tulos heti reisissä, ei mennyt koulun rappuset enää yhtä sutjakasti..

Liikunnasta puheenollen lopuksi vielä kesäinen thinspo ja pari loistavaa jumppabiisiä ;)




                                        



Ps. Pistäkää ihmeessä kommenttia! Kommenttien perusteella tiedän onko blogia luettu ja mitä voisin mm. parannella tai muuttaa, eli mistä ihmiset ovat blogissa pitäneet :) Jos kommentteja/ lukijoita tulee niin voisin mm. järjestää jonkin sortin ystävänpäivä/kesän aloitus arvonnan :) Palkintona esim. jokin kosmetiikkatuote tai vastaava, joka kerrottaisiin etukäteen. Eli nyt kaikki sivulle eksyvät ja sitä seuraavat kommentoimaan! :)

Ciao!

<3 Julia