tiistai 30. elokuuta 2011

A Piece Of Furniture

Olen pitänyt taas vaihteeksi hiljaiseloa, sillä aloitin juuri opinnot Turun Ammattikorkeakoulussa sosionomi ( lue: sosiopaatti) linjalla, ja viikko on ollut kiireinen ja suoraan sanottuna uuvuttava. Nyt kumminkin pääsin vihdoin ja viimein päätteen ääreen, ja kerronkin heti blogia koskevasta muutoksesta. Monet seuraamani blogit lopettavat postauksensa kirjoittajan nimeen, kuten kirjeessä. Päätin nyt vaihtaa oppimani tavan uuteen perinteeseen, jokainen kirjoitus päättyy aiheeseen sopivalla ( tai sopimattomalla) aforismilla. Olisi mukavaa jos jakaisitte mielipiteitänne kommenttiboksiin mm. uudistuksista, kirjoittamastani aiheesta tai melkeinpä mistä vaan.. Tavoite olisi kertoa teille piakkoin jo kuukauden takaisista kosmetiikkaostoksista, mutta tämän postauksen pyhitän jollekkin aivan muulle. Nämä nelijalkaiset asukit tulivat koristamaan opiskelijakämppäämme vasta muutama päivä sitten.. 

LEKSVIK-työpöytä, 129e


TROLLSTA-senkki, 299e ( Huom! Tämä poistuu myynnistä joten maksoi meille vain satasen. Kannattaa hankkia omansa nyt jos kiinnostuit.)

Ja molemmat huonekalut (yllätys yllätys) IKEASTA




A budget is a planned method of worrying.
 - Unknown -

sunnuntai 14. elokuuta 2011

A cat at the corridor

Tämä viikonloppu on ollut sellaista tunteitten vuoristorataa, että en edes keksi mitään "fiksua" vertauskuvaa. Oloni on tukkoinen ja kaikin puolin epämiellyttävä (flunssan takia), eivätkä viikonlopun tapahtumat ole ainakaan oloani parantaneet.

Pidimme avokkini Osmon kanssa rauhallista leffa-iltaa kotona, koska perjantaina vääntäydyimme molemmat koti-bileisiin puolikuntoisina ( mikä paljastui järkeväksi vedoksi) ,olimme enemmän kuin nuhaisia. Lauantai-illan olimme siis hautautuneena nenäliinojen ja tyhjien särkylääkepakkauksien alle, samalla nauttien FilmTownin antimista silmillämme ja suillamme ( Kauhuelokuva + Irtokarkit = ♥ )

Karvaisempi puoliskoni halusi välttämättä käydä iltasauhuilla, ja rappukäytävässä silmiini osui mitä suloisin pieni otus. Mustavalkoinen kaunis kissaneito. Ilman pantaa tai omistajaa. Oletin katin pötkivän pakoon jos yritän ottaa sen syliin, mutta yllättäen neiti tuli syliin hyvin mielellään. Soittelimme ovikelloja josko omistaja kaipaisi kisuaan, ja omistajan ovi löytyikin avuliaan naapurimme avulla, mutta etsimämme henkilö ei ollut kotona. Ensin olin tyytyväinen, sillä tämä tietty naapuri yritti kerran juovuspäissään murtautua asuntoomme kun olin yksin kotona, minkä jälkeen Osmo ja minä emme suoraan sanottuna ole hänestä liiemmin pitäneet. Lisäksi sama kissa oli kuulemma ennenkin harhaillut yksin rappukäytävässä. Toivoin ettei mies kaipaisi kissaansa ja voisimme pitää pikku otuksen. Pistimme kuitenkin ilmoituksen löydetystä kissasta rappukäytävän seinään. Osmo lähti  ystäväni Saran luo hakemaan kaikkea tarpeellista kisua varten; Ruokaa, kissanhiekkaa, leluja jne.. ( Kiitos Sara ♥ ) Yritin ajatella realistisesti, ja hoin itselleni, ettei pidä kiintyä liikaa kissaan, joka tullaan todennäköisesti hakemaan pois. Ja näin myös kävi.

Noin klo 7.00 aamulla puhelin soi. Arvasin heti että se oli naapurimme. En voinut puhua, joten annoin Osmon hoitaa asian. Naapuri tuli hakemaan kissan pois. Mies kehtasi vielä nauraa ja laskea leikkiä, että välillä hän ei juovuspäissään huomaa kissansa kadonneen. Oli kamalan vaikeaa antaa niin kiltti ja hyvinkäyttäytyvä kissa jollekin, joka ei osaa arvostaa lemmikkiään. Pakko myöntää, että nenäliinoille oli käyttöä, eikä vain flunssan takia. Olen pitkään Osmon kanssa suunnitellut lemmikin hankintaa, sillä olemme molemmat hyvin eläinrakkaita. En kyllä silti olisi uskonut että kissaan voi kiintyä yhdessä yössä, ja että sen menetys voi tuntua siltä, kuin menettäisi pitkä-aikaisen ystävän.

 Harkitsin jo soittamista eläinsuojeluviranomaisille, mutta naapureiden mukaan kissan omistaa oikeastaan naapurimme äiti, joka on varsin herttainen vanha rouva. Kissa oli sentään puhdas ja enemmän kuin ihmisrakas, se ei lähtenyt sylistä millään. Uskon ja toivon että pikku-neidistä pidetään huolta. Nyt kotona on vain kovin hiljaista, ei rapinaa eikä kehräystä.. Onneksi Osmo ja minä aiomme syksyn tullessa hankkia ihan oman karvaturrin, jota ei päästetä yksin harhailemaan rappukäytävään..

♥ Julia

P.s Onko teillä millaisia kokemuksia lemmikin menettämisestä tai kaltoin kohdelluista eläimistä? Oletteko kenties adoptoineet lemmikin löytöeläinkodista tai muuten pelastanut eläimen/lemmikin pulasta? Kertokaa ihmeessä kokemuksistanne, oli aiheen vierestä tai ei.

torstai 11. elokuuta 2011

Watch this










Nopea postaus leffasta, joka kaikkien Jason Statham-fanien kannattaa katsoa. Transporter 3 ei elokuvana ole sisällöltään merkittävä, juoni on kehnohko ja elokuva ei yllä edeltäjiensä tasolle ( mieletön myyntipuhe, eikö vain?). Mutta syy, miksi tein pika-postauksen tästä on melko simppeli. Syy näkyy alla olevasta kuvasta..

Mitä yhteistä on kermavaahdolla kuumana kesäpäivänä ja Jason Stathamilla? Molemmat ovat herkullisia, mutta mahdollisesti vaarallisia..



Jos kyseinen uros miellytti silmääsi, ja nautit räiskintä-filmeistä, katso Transporter 3 Neloselta klo 22.00!

Julia

tiistai 2. elokuuta 2011

After all this time

En ole ollut blogimaailmasta katsoen paikalla fyysisesti kuukausiin, jos internetissä lihallista olemusta edes on.. Henkisesti olen, vaikkei se olekaan näkyvää. Olen pohtinut pitäisikö minun lopettaa blogini, syitä on monia. Harvoin keksii mitään huisin jännittävää kirjoitettavaa ja aikaakin se vie. Periaatteessa olen aina pitänyt ihmisiä jotka kirjoittavat elämästään internettiin ärsyttävinä, jopa omahyväisinä. Sitten aloin muistelemaan miksi alunperin aloin kirjoittamaan blogia joskus lukio-ikäisenä.. Muistin kuinka iloiseksi se minut teki. Vaikken olisi saanut kommentteja, pidin kirjoittamisesta. Oli aiheenani sitten uudet varpaantappokorkoni tai elämän melankolisuus tai se että "Muumilaakson tarinoita" tulee televisiosta aivan liian harvoin, siitä kirjoittaminen sai minut hyvälle tuulelle. Tyytyväiset kommentit vielä paremmalle. Lisäänhän minä kuvia Facebookkiinkin kuvia hälyttävän usein, ( vielä hälyttävämpää on se että suurin osa kuvista on otettu anniskeluravintolasta) ja päivitän niinkin turhista asioista kuin että jonkun luolassa hikoilevan näppäimistöä hakkaavaan tyypin tekemän naamakirjatestin mukaan minulla on tunti elinaikaa mutta saan viikon kuluttua vatsataudin ja uudet sukat.

Olen siis päättänyt jatkaa blogia. Tämä on minulle henkilökohtainen haaste yrittää pysyä jossain minkä aloitan. Innostun asioista helposti, mutta unohdan innostukseni nopeasti. Tällä kertaa voisin vaikka pysyä tavoitteessani.

Julia

maanantai 21. maaliskuuta 2011

GO GOOGLE YOURSELF

Haastan nyt täten kaikki blogiani lukevat tai sinne eksyvät tekemään tämän omassa blogissaan.


Ohjeet:



1. Vastaa kysymyksiin etsien vastaukset Googlen kuvahaun avulla

2. Valitse kuva kuvahaun ensimmäisiltä sivuilta


1. Ikäsi seuraavana syntymäpäivänäsi?



2. Minne haluaisit matkustaa?









3. Lempipaikkasi?








4. Lempiruokasi?




6. Lempieläimesi?












7. Lempivärisi?














8. Keneltä näytät? Kuulemma:



Britney Spears ( I wish  ) Asiaan on todennäköisemmin vaikuttanut se seikka että olen Britney-fani :)



Scarlett Johansson


Anna Nicole Smith ( Silloin, kun vielä oli pitkä vaalea tukka)

Pamela Anderson ( Pamsuunkaan en ole kuullut vertauksia sitten hiustenvärjäyksen)


Samantha Fox ( Sama juttu, vertauksia lenteli ainoastaan blondina. Ylläri..)
Noin kuukausi sitten minua sanottiin aivan Jenni Vartiaisen näköiseksi. Siitä ettei kyseisen artistin kuvaa täällä näy kertonee mitä mieltä olin tästä vertauksesta. Okei, "missä muruseni on"-kappale on kaunis mutta Vartiainen on ärsyttävä, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Tehkää tämä toki omassa blogissanne ja kommentoikaa bloginne linkki. Käyn mielelläni katsomassa omia vastauksianne.

 ♥Julia